Hot Springs... tämä Rotoruan Polynesian Spa. Koko porukka altaassa numero 7... 39 astetta ja sillä lailla tai jotakin muuta astetta, mutta ei paleltanut.
---
IPhone soittaa rantajenkkaa 0830… kolme snuussausta ja seison kahdella jalalla. Pena, kämppikseni on aika lailla samassa rytmissä. Koneet käyvät kymmeneltä, Tojotien koneet. Eivät ne kuitenkaan kauaa käy… jonkun minuutin kuitenkin ja olemme Uuden Seelannin ainoan asutun termisen kylän Whakarewerewan parkkipaikalla. Liput kassalta kylälle.
Sirkkis katoaa ensimmäisen avoinna olevan matkamuistokaupan ovesta sisään… ja aikamonta meistä perässä… :) … matkamuistoshoppailuilta ennätämme kuitenkin Whakarewerewan kello yhdentoista Maori -showhun. Maorien tanssittua ja soitua opastetulle turistikierrokselle. Whakarewerewan termisessa kylässä asuu 62 ihmistä. Lämmityskuluja ei ole. Asukkaita ollut parhaimmillaan 200 ja yli mutta luku pienenee koko ajan… syynä alati kylän alla kasvava tunnelisto jota kuuma höyry kaivertaa.
Whakerewerewanista Polynesialaiseen kylpylään. Sen lämpimien altaiden sanotaan kiihdytävän ja tuuheuttavan huistenkasvua, parantavan ihoa, poistavan reumatismia, oikovan ryppyjä ja niin edelleen. Uskoo ken haluaa, mutta kyllä minusta tuntuu, että jo tätä blogia kirjoittaessa pitkien hiusteni tuuheus on jotenkin salaperäisesti lisääntynyt. Penakin osti kotimatkalla shampoota pitkille ja tuuheille hiuksille. Tiedä vaikka tullaan bobmarleyhiuksilla kotiin… ;)
Ilta omaa aikaa. Ryhmä lähtee kylälle ja kaljalle ja johonkin. Minä menen viihdyttämään itseäni kiduttavan hitailla nettiyhteyksillä ja sähköposteilla… Aucklandissa asuava vanha ystäväni mutta ei vanha Kati Wilson sanoi, että nettiyhteyksien suhteen Uusi Seelanti on edelleen kehitysmaa… ja ainakin Rotorua hotellimme kokemusten perusteella allekirjoitan kyllä. Mutta so what, life is now. Menen hakemaan korealaista hottoa takeawaytä, puolikkaan kylmän valkoviinin ja elämä tuntuu sunnuntailta. Vain Ranskan Ihmeeni puuttuu… :)
---
Aikku, Gcerstin, TessuT ja Matti Whakarewerewan pääkadulla... ja kyllä kyllä, ei autoja tällä pääkadulla.
Penny divers... heitä lantti ja kylän nuoriso sukeltaa sen. Vanhan tradition mukaan saadurt lantit säilytetään suussa koko päivän ja illalla sylkäistään kotona pöydälle... noh, ainakin säilytetään suussa niin kauan kun ollaa töissä.
Tytöillä on isot... ollessamme jossakin katsomassa jotakin, niin tämä vähintäänkin tyypillinen näky jos katseella hakee omaa hobittiamme Sirkkistä ja Kirsiä.
Rotoruan museo... yksi kauneimmista kaupunkimuseoista joihin olen tällä planeetalla törmännyt... ja noilla naapuriplaneetoilla tullut kuitenkin aika vähän jos ollenkaan liikuttua... vielä... :]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti