Aamulla nokka kohti maan adrenaliiniksekuksena tunnettua Queenstownia. Aamusää ei paljoa anrenaliinia nosta. Enneminkin kaurismäkeläistä harmaata harmoniaa harmaan taivaan alla, mutta onneksi toijotamme sisällä paistaa aina aurinko. Ja muutama kivikin tulla pulpsahtaa molempiin tojotiin kun sopiva rantakohdalla vähävetisenä ajankohtana… siis rannalta poimittua.
Eli tänään enimmäkseen siirtymäpäivä… kivirannan lisäksi stoppi, vesiputouksilla, parilla näköpaikalla ja lohenkasvattamolla. Kiinalaisia, joita on paljon ja jokapaikassa lohialtaat ehkä puhuttelevat, mutta suomalaiselle lohi on lohi. Jotakin mitä meillä on joka paikassa. En tiedä kuvittelenko, mutta tekee mieli väittää, että sen parin vuoden aikana jona en ole täällä käynnyt, kiinalaisten turistien määrä on kasvanut kohisten… ja veikkaan, että suht. valistunut veikkaus on, että kiinalaisten määrä tulee edelleen kasvamaan kohisten.
Maisemissa ei ole tänäänkään valitamista vaikka kaikki huiput pilvessä ovatkin… ja tiet ovat hauskoja jopa autolla ajettaviksi. Ei tietty haittaisi vaikka leveyttä olisi vähän enemmän. Aika usein meidän tojotienkin leveys täyttää kaistan eikä mitään pientareita olo. Todellisia sissejä ovat ne jotka lähtevät polkupyöräilemään Uuden Seelannin kapeille ja mutkaisille teille. Useimpien teiden leveys kun ei riitä yhdelle filarille ja kahdelle autolle. Fillariturismi on täällä aidosti vaarallista.
Queenstown on kohdalla hyvässä ajassa ja hotellimme on hulppeissa maisemissa. Queenstown ja Lake Waka avautuvat alapuolella lumihuippuisten vuorten ympäröiminä.
---
Ranta ja kiviä... ja tietää sitä jo mitä siitä seuraa!
Tämä oli jotakin ennen kokomatonta. Kun tee tuli pöytään tuli myös ns. teemittari, josta sitten tietää tiimalasista kun tee sopivaa omaan makuun :)
Queenstownin kävelykatu... sateella kaurismäkeä mutta auringon paisteella bobmarleytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti